Eskon tarina
Suomessa vuosittain jopa 55 000–80 000 potilaalla on painehaava, tunnetummin makuuhaava. Jopa 23% sairaalapotilaista kärsii painehaavoista1. Painehaava uhkaa erityisesti vuodepotilaita, jotka joutuvat olemaan pitkiä aikoja makuuasennossa, tai ihmisiä joilla on rajoittunut liikuntakyky. Painehaava voi kuitenkin syntyä kenelle tahansa. Riski kasvaa suuresti, esimerkiksi pitkissä yli 4 h leikkauksissa.
Yleisimmin haavat syntyvät kantapäihin ja häntäluun seudulle. Painehaavat asettuvat kymmenen eniten kustannuksia aiheuttavan sairauden joukkoon, aiheuttaen satojen miljoonien eurojen kustannukset valtiolle vuodessa.2 Painehaavojen syntymiseen voidaan puuttua terveydenhuollossa noudattamalla ennaltaehkäisyyn liittyviä protokollia, ja samalla lisätä tietoisuutta asian ympärillä.
Pellevoimisteluesityksessä 1990 vammautunut Esko Janhunen Rovaniemellä asuva eläkeläinen, joka joutui painehaavojen kierteeseen.
”Minulle, 66-vuotiaalle pyörätuolilla liikkujalle, on tehty viimeisen kymmenen vuoden aikana viisi isoa painehaavaleikkausta. Olen halvaantunut, kehoni on tunnoton solisluista alaspäin. Myös käsien lihaksista osa on pois pelistä. Painehaavoista sain jämerää tietoa jo heti onnettomuuden jälkeen. Sairaalassa käteeni lyötiin kuvakirja karmeista painehaavoista ja sanottiin, että näitä saat poika sitten kukkimaan takapuoleesi, jollet pidä ihostasi huolta. Kaksikymmentä ensimmäistä vuotta menikin ilman ongelmia, mutta sitten ralli alkoi.
Erään työpäivän päätteeksi minulle nousi yhtäkkiä korkea kuume, ja aamulla herätessä sänky oli täynnä outoa rähmää. Rähmä oli kotoisin pakaran neulanpiston kokoisesta reiästä. Päivystyksessä todettiin iso painehaava, ja jouduin istumakieltoon odottamaan leikkausta. Kaikki tuli yllätyksenä. Olin tottunut elämään pyörätuolissa, ja takapuoleni kesti hyvin koko päivänkin yhtämittaisen istumisen.
Ensimmäinen painehaava vei sängyn pohjalle viideksi kuukaudeksi. Vasta sitten pääsin taas istumaan pyörätuoliin ja liikkumaan ihmisten pariin. Puhdistusleikkauksessa lihakseen syntynyt onkalo ruopattiin istuinluuhun saakka. Tämän jälkeen onkaloa huuhdeltiin eri litkuilla useita viikkoja, ja lopuksi se leikattiin kiinni. Tähän päälle sain vielä pitkän istumakiellon.
Leikkauksen jälkeen pyörätuolini istuintyyny vaihdettiin geelitäytteisestä ilmalla täytettävään paksuun tyynyyn. Lisäksi sänkyni sai vaihtuvapaineisen kompressoripatjan. Kahden vuoden kuluttua painehaava kuitenkin uusiutui. Siitä meni vuosi, ja ongelma siirtyi vasempaan pakaraan, jota nyt on leikattu kolme kertaa. Joka kerta olen ollut poissa pelistä neljästä kuuteenkin kuukauteen. Kymmenestä vuodesta meni yhteensä kaksi vuotta petipotilaana.”
”Suurin osasyy on varmasti ikääntyminen. Terveydenhuollon ohjeita noudatin tarkasti, ja silti takapuoli teki tepposiaan. Halvaantuneet ja tunnottomat pakaralihakset ovat alkaneet surkastua eivätkä enää kestä istuinluitten aiheuttamaa painetta entisen tavoin. Nyt olen vähentänyt istumiset aivan minimiin. Kaupungin vammaispalvelu hommasi minulle lisäksi sähköpyörätuolin, jossa pääsen tarvittaessa makuuasentoonkin. Nyt on mennyt kolme vuotta ilman ongelmia.
Terveydenhuollon ja vammaisten itsekin pitäisi tietää, että paine pitäisi saada säännöllisesti pois riskialueilta. Ohjeiden mukaan pyörätuolista pitäisi kohottautua vartin välein ainakin viideksitoista sekunniksi, jotta veri pääsisi taas kiertämään. Useimmilla kädet toimivat ja heillä on voimaa tämä tehdä, mutta kaikille se ei ole mahdollista. Siksi olisi tärkeää saada sähköpyörätuoleja, joilla pääsee välillä makuuasentoon tai seisomaankin.
Haasteeksi tulee tietenkin hinta. Muutos voi silti olla tulossa, sillä olemme ystäväni kanssa kehittämässä manuaalista pyörätuolia, jossa heikkovoimainenkin saa takapuolen helposti ja säännöllisesti irti tuolista. Tärkeintä nimittäin on puristuksen säännöllinen keventäminen pakaroista sekä vanhenemisen myötä kevennystahdin tihentäminen.”
Artikkeli: Mikaela Katro Alkuperäinen julkaistu: kansanterveys.fi -sivuilla
- Demarre L, et al. The cost of prevention and treatment of pressure ulcers: a systematic review. Int J Nurs Stud. 2015 [cited 14 Sep 2017];52(11):1754-1774. URL: doi: 10.1016/j.ijnurstu.2015.06.006.
- Lääkärilehti 46/2014
